Miten suolistomme voi?

Ruoka herättää meissä nykyään suuria tunteita. Ravitsemuksen suhteen on muodostunut monenlaisia sosiaalisia kuppikuntia, joissa eriävät näkemykset tyrmätään täysin ja tunteen palolla puolustellaan omaa näkemystä. On olemassa karppausta, kasvissyöntiä ja monia niiden variaatioita, veganismia, raakaveganismia, karnivoridieettiä, vesidieettiä, näkkileipädieettiä, perunadieettiä, yms. Lukuisat eri ruoka-aineet luokitellaan myös Internetin keskustelupalstoilla pahaksi, vaikka tutkimustulokset sanoisivat toista. Kokemusasiantuntijuus on lisääntynyt merkittävästi: tämänhetkinen tunne omasta olotilasta on tärkeämpi kuin pitkäaikaiset vaikutukset. Monesti julkisuudessa esitellään vaikka kuinka monta ihmeellistä ruokavaliota tai dieettiä ja kuinka niiden avulla pystytään pudottamaan näin ja näin paljon painoa lyhyessä ajassa tai saamaan näin paljon lihasmassaa. Mutta millainen ruokavalio on optimaalinen suolistomme kannalta?

Suoliston ja aivojemme välillä on tutkimusten mukaan jonkinlainen yhteys. Mikrobeilla on yhteys puolustyskyvyn kehittymiseen ja sitä kautta esimerkiksi allergioihin. Tämän lisäksi ne saattavat olla mukana vaikuttamassa ihmisen neuropsykologiseen kehitykseen. ”Tervettä tai normaalia suolistomikrobistoa ei kuitenkaan voida selkeästi määritellä ja yksilöiden välinen vaihtelu on huomattavan suurta.”

”Tulevaisuudessa iso tutkimuskysymys on, vaikuttaako suoliston mikrobikoostumus mielenterveyteen ja miten.”
Suomalaistutkimus: Suoliston bakteerikanta on yhteydessä vauvan temperamenttiin

Suolistomme ja bakteerikantamme hyvinvointi on jokatapauksessa todella tärkeää. On myös esitetty, että tulevaisuudessa pystyisimme ravitsemuksen avulla vähentämään tai estämään lievempiä mielenterveyshäiriöitä. Kyseessä on ns. ravitsemuksellinen psykiatria, joka pyrkii oikealla ruokavaliolla edistämään suoliston hyvää bakteerikantaa. Yhden väitöskirjatutkimuksen mukaan länsimainen ruokavalio, joka koostuu suurimmalta osin prosessoiduista ruuista kuten pizzasta, sipseistä, hampurilaisista, jäätelöstä, oluesta, valkoisesta leivästä ja makeista juomista, aiheuttaa suuremmalla todennäköisyydellä masennus- tai ahdistusoireita. Sen sijaan ruokavalio, joka sisältää paljon kasviksia, hedelmiä, kalaa ja täysjvää, kohtuullisen määrän punaista lihaa, vähemmän prosessoituja ruokia ja runsaasti kuitua voi parantaa mielenterveyttä. Suoliston bakteerikannalla voi olla myös merkittävä rooli urheilusuorituksessa, kuten kestävyysjuoksussa. Maratonjuoksijoilta löytyvä V. atypica niminen bakteeri voi parantaa juoksuaikaa.

Oikeanlainen ruokavalio voi lisäksi vähentää riskiä sairastua suolistosyöpään. Vähäkuituisen ja runsaslihaisen ruokavalion, runsaan alkoholinkäytön, tupakoinnin ja ylipainon on todettu altistavan kolorektaalisyövälle. Runsaan liikunnan ja terveellisen, kuitupitoisen, runsaasti hedelmiä ja kasviksia sisältävän ruokavalion oletetaan taas pienentävän riskiä. Marjojen syöminen on lisäksi monella tapaa terveysteko:

”Marjastaminen itsessään on yksi parhaista lääkkeistä laiskuuteen, harmitukseen ja stressiin. Sen lisäksi marjat ovat verrattomia vitamiinien, hivenaineiden ja ravintokuidun lähteitä. Lisäksi marjoissa on monenlaisia muita aineita, jotka voivat vaikuttaa elintoimintoihimme ja hyvinvointiimme.”
Pippa Laukka

Mutta miten perinteiset luonnonkansat ja metsästäjä-keräilijät söivät?

Emeritusprofessori Pertti Mustajoen mukaan ”Se oikea Paleo” oli hyvin kuitupitoinen. Metsästäjä-keräilijät saivat ravinnostaan peräti 70g/vrk kuituja, kun taas nykysuomalaisella se on noin 22-24 g/vrk. Lisäksi nykyihminen saa ravinnosta 5-10 kertaa enemmän sokeria, ja suolaa neljä kertaa enemmän kuin metsästäjä-keräilijä. Sen sijaan rasvojen kokonaissaannissa ei ollut suurta eroa tämän päivän suositukseen verrattuna. Merkittävin sokerinlähde metsästäjä-keräilijälle oli hunaja. Mustajoen mukaan ”Paleo-ruokaa ei tarvitse kaikessa jäljitellä, mutta sitä kohti kannattaa pyrkiä. Kuitujen lisääminen, suolan ja sokerin huomattava vähentäminen sekä pehmeiden rasvojen suosiminen – joita ravitsemussuosituksetkin ehdottavat – ovat todella hyödyllisiä.” Lisäksi metsästäjä-keräilijällä korkein dokumentoitu painoindeksi on ollut 23 – 24.

Jos kerran tiedämme miten kannattaisi syödä, miksi emme toimi niin?

Monissa Pertti Mustajoen oivaltavissa kirjoituksissa tulee esiin ympäristömme merkittävät muutokset verrattuna kivikauteen tai 1950-luvuun. Kun astumme nykyään supermarkettiin, meille on tarjolla hyllymetreittäin erilaisia kaloripommeja. On suuria karkkipusseja, suklaalevyjä, monia eri jäätelömakuja, sipsejä, limsoja. Kaupat tarjoavat kolmea suklaapatukkaa tarjoushintaan. Ravitsemustehtailijat ovat lisäksi tehneet tuotteistaan salakavalan koukuttavia. Oikea prosenttiosuus suolaa, rasvaa ja sokeria aiheuttaa meissä riippuvuuden. Eräs nainen joi 19 vuotta Pepsi Maxia 3,5 litraa päivässä. Tämän seurauksena hän sai ärtyvän suolen oireyhtymän.

Katsoin muutama vuosi sitten dokumentin, jossa käsiteltiin ruokia, jotka aiheuttavat ihmisessä todella paljon riippuvuutta. Dokumentissa otettiin huomioon sokeriset ruoat, rasvaiset ruoat, suolaiset ruoat sekä näiden yhdistelmät. Kävi ilmi, että eniten addiktiota aiheuttava ruoka on sellainen, jonka ravintoaineista 50 % koostuu sokerista ja 50 % koostuu rasvasta. Tällaista ruokaa ei homo sapiens löydä luonnosta. Arvaatko mikä se voisi olla?

Jäätelö. Jäätelössä on 50 % rasvaa ja 50 % sokeria. Tällainen ravintoaineiden yhdistelmä koukuttaa. Tämän vuoksi monet pikaruokayritykset lisäävät rasvaisiin tuotteisiinsa sokeria, jotta ruoka maistuisi mahdollisimman hyvältä ja koukuttavalta. Lisääntynyt ruokatarjonta, ylisuuret annokset, seisovat pöydät ja lihottavien elintarvikkeiden kulutuksen lisääntyminen saavat meidät syömään enemmän kuin meidän tarvisi. Kivikaudelta peräisin oleva ruoan sääntelykykymme epäonnistuu ylirunsaan ruokatarjonnan edessä. Metsästäjä-keräilijät elivät kaloreista ja oli hyvin epävarmaa milloin ruokaa oli tarjolla seuraavan kerran. Tämän vuoksi he eivät ikinä laskeneet kaloreita. Heillä ruoan hankkimiseen kului 4 – 6 tuntia päivässä ja he kävelivät keskimäärin 9 – 15 km päivässä. Luonnosta ei löytynyt salakavalan koukuttavia kaloripommeja.

Länsimainen, prosessoitu ja sokereilla sekä tyydyttyneellä rasvalla mässäilevä ruokavalio aiheuttaa siis paljon harmia ja vaivaa. Suolistomme ja aivomme ei pitkässä juoksussa kaipaa suuria määriä tällaista ravintoa. Maailmalla tähän on onneksi herätty. Mm. Isossa-Britanniassa on esitetty, että kiellettäisiin todelliset kaloripommit. Lisäksi maassa on pyritty vähentämään pikaruokien mainostusta. Suomessa 2011 muodostettu makeisvero taasen nosti hintoja, mutta ei vaikuttanut kysyntään: ”Makeisvero ei siten täyttänyt sille monen asettamaa toivetta, että se olisi ohjannut kansalaisten kulutusta terveellisempään suuntaan”. Makeisvero kuitenkin poistettiin vuoden 2017 alussa, koske se koettiin syrjivänä ja kilpailua vääristävänä.

Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat viime aikoina lisääntyneet Suomessa kuitenkin vauhdilla. Crohnin tautia ja koliittia eli tulehduksellisiksi suolistosairauksiksi (IBD) kutsuttuja tauteja on väestöön suhteutettuna Suomessa eniten Euroopassa. Jopa 46 000 suomalaisella on IBD. Syyksi on epäilty mm. elinympäristömme, ruokavaliomme ja suolistomikrobistomme muuttumista. Ympäristömme on tällä hetkellä hyvin kliininen sekä puhdas ja kaupungistumisen on katsottu selittävän jopa puolet Crohnin taudin lisääntymisestä.

Lisäksi suurin riski on pohjoisella pallonpuoliskolla asuvilla kaupunkilaisilla. Mitä lännemmäksi ja pohjoisemmaksi mennään, sitä yleisempiä tulehdukselliset suolistosairaudet ovat. Tämä johtuu ympäristön merkittävästä kliinisyydestä ja steriiliydestä. Gastroenterologian professori, ylilääkäri Martti Färkkilän mukaan ”…paras ruokavalio tulehduksellisten suolistosairauksien ehkäisemiseksi on kala-kasvispainotteinen Välimeren ruokavalio D-vitamiinilisällä. Emme kuitenkaan tunne vielä mitään yksittäistä ruokavaliomuutosta, jolla varmuudella voisi estää sairastumisen.” Yksittäisistä ruoka-aineista haitallisin on Färkkilän mukaan finolihappo, jota on runsaasti broilerissa, sianlihassa, kasvislevitteissä ja rypsiöljyssä. Färkkilä mainitsee myös, että kaupunkipuutarhuriksi ryhtyminen esim. parikymppisenä saattaa vähentää sairastumisen riskiä. Parantavaa hoitoa IBD-tauteihin niiden puhjettua ei tällä hetkellä ole, mutta nykylääkkeillä taudit saadaan hyvin pidettyä kurissa.

Laita kätesi siis välillä multaan ja ala vaikka kaupunkipuutarhuriksi.

Suolistosairauksien syyt ovat tunnetusti moninaiset, eikä yhtä ainoata syytä niihin ole. Elinympäristömme muutokset, jatkuva kiire, hiljaisuuden ja rauhoittumisen puute, teollinen ja prosessoitu ruokavalio, kaloreiden liikasaanti, yhteisöllisyyden vähentyminen, unen vähyys, napostelu, liiallinen istuminen ja liikkeen puute ovat kaikki osatekijöitä. Joissakin tapauksissa geeniperimällä on myös erittäin suuri merkitys: toiset ovat alttiimpia sairastumaan kuin toiset. Lisäksi ns. FODMAP-hiilihydraatit aiheuttavat vatsavaivoja ja jopa uloste kertoo suoliston toiminnasta jotain. Napostelu ei myöskään ole hyväksi ohutsuolelle. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö: ruoka-aineet, jotka sopivat mainiosti toiselle, saavat aikaan pahoja reaktioita toisella.

Terveellisen ja suolistoystävällisen ruokavalion pystyy jokainen itse kehittämään yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta lähtökohtana on mielestäni hyvä olla kansalliset ravitsemussuositukset, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Ravitsemustiede on kohtuullisuustiedettä: tarkoituksena on löytää jonkinlaiset raamit, missä keskimäärin saadaan hyviä tuloksia ravitsemuksen avulla. Ongelmana tässä tieteenalassa on lukuisten vaihtoehtojen eli ruoka-aineiden määrä sekä ihmisten erilaiset ominaisuudet. Säädettäviä parametrejä on todella paljon ja ruoka-aineiden vaikutukset eri ihmisillä ovat erilaiset. Lisäksi ravitsemustutkimus tähtää pitkäaikaiseen vaikutukseen. Tutkijoiden mukaan suositukset ovat kuitenkin melko joustavat, ja itselle sopivan ruokavalion voi rakentaa poissulkemalla omaa suolistoa rasittavat ruoka-aineet.

Miten maailman pitkäikäisimmät kansat syövät?

Dan Buettnerin määrittelemillä Blue Zone – alueilla elää huomattavan paljon pitkäikäisiä ihmisiä. Näiden ihmisten pääasiallinen ruokavalio koostuu prosessoimattomista, kuitupitoisista ruoista, jotka sisältävät paljon tuoreita kasviksia, marjoja, pähkinöitä, ja hedelmiä. Näillä alueilla elävät ihmiset syövät myös kalaa ja lihaa (pois lukien Loma Linda), mutta kohtuudella. Heille yhteisöllisyys on tärkeää, ja ateriat syödään pääsääntöisesti yhdessä suurella porukalla: ruokailu on sosiaalinen ja yhteisöllinen tilanne. Ruokavalio on kuitenkin yksi osa laajempaa kokonaisuutta, ja lisätietoa löytyy erittäin mielenkiintoisesta The Blue Zones Solution – kirjasta. Buettnerin mukaan maailmassa on viisi (5) Blue Zonea:

Okinawa, Japani
Sardinia, Italia
Nicoya, Costa Rica
Icaria, Kreikka
Seitsemännen päivän adventistit Loma Linda, California, USA.

Exercise is king and nutrition is queen: together, you have a kingdom. If man makes it, I don’t eat it!
Jack LaLanne

Uskon, että pystymme omilla valinnoillamme vaikuttamaan suolemme toimintaan ja vähentämään tai ennaltaehkäisemään suolistosairauksien vaikutusta. Suolistomme, kehomme ja aivomme ovat kaikki osa yhtä suurta kokonaisuutta. Meidän on hyvä kyseenalaistaa teollinen yhteiskunta ja ympäristö missä elämme. Lopetetaan turha kiireily ja pikaruokailu. Upotetaan kädet välillä multaan. Jo pelkkä luonnossa oleminen rauhoittaa elimistön ja etenkin suoliston bakteeritasapainoa. Panostetaan myös slow-food ruokiin, sillä asiat voi tehdä joskus myös hitaasti. Syödään mahdollisimman usein ateria rauhassa hyvässä seurassa. Istumisen vähentäminen ja liikkeen lisääminen edistävät myös suoliston ja ruoansulatuksen toimintaa. Mikset voisi ruokailun jälkeen kävellä tai seistä vähän aikaa? Puhtaat, ravinteikkaat, kuitupitoiset, prosessoimattomat ruoka-aineet ovat suolistollemme hyväksi. Kun suolistomme voi hyvin, myös mielemme voi hyvin ja pystymme elämään.

Arvosta ja helli suolistoasi. Dance the night away.

Suositeltavaa luettavaa

Mihin katosi liike?

Mistä on kyse?

Liike on lääkettä. Tarvitsemme elämäämme monipuolista liikettä.
Istumme liian paljon ja tekemämme liike on hyvin yksipuolista ja staattista.
Helpoin tapa lisätä liikettä on tehdä siitä autonominen osa elämää.
Panosta kunnollisiin kenkiin, jotka eivät rajoita liikettä liikaa.

Juunääs kolome kertaa viikossa käyt salilla vetämässä penaa, hauberia, mavea ja kyykkyä puolisen tuntia. Sitte käyt jonku kävelylenkin tai juoksemasa. Kyllä se riittää. Sitte ku tuut vanahaksi niin ei sitä sillon enää liiku paikat mihinkään. Ei sitä vanahana jaksa ennää liikkua.
Satuhahmo Matti Näsäliike

Liikumme aivan liian vähän. Nykyisin suurin osa työstä on asiantuntija- ja tietotyötä, jossa istutaan pahimmillaan todella pitkiä aikoja putkeen. Ruumillisen työn määrä on vähentynyt merkittävästi maatalousyhteiskunnan häviämisen jälkeen. Tämä on ymmärrettävää, sillä automaatio, digitalisaatio ja robotiikka vähentää yksitoikkoisten töiden tekoa, ja antaa meille vapauden keskittyä mielekkäämpiin tehtäviin.

Liikkumattomuus aiheuttaa kuitenkin merkittäviä ongelmia nykyisin. On myös mainittu, että istuminen on kuin tupakointi: pahe, josta pitäisi päästä eroon tai vähentää sen vaikutusta. Liikkumattomuus ja staattinen paikallaan olo saa aikaan monia kroonisia vaivoja, kuten erilaiset epäspesifiset ja spesifiset selkävaivat, päänsärky, lonkan kiputilat, polvivaivat, niskakivut, kyynärpäävaivat, ym.

Harrastin itse aikoinaan telinevoimistelua, pesäpalloa ja amerikkalaista jalkapalloa (Vaaahteraliiga 2011-2012). Liikuin mielestäni todella monipuolisesti ja riittävästi. Tästä huolimatta koin alle kolmekymppisenä alaselän vaivoja. Yhtenä talvisena aamuna ajoin autolla töihin, ja yhtäkkiä tunsin alaselässä tajuttoman polttavaa kipua. Pääsin työpaikalle, jossa jouduin konttaamaan työpisteelleni. Hetken aikaa kiduttuani päätin raahautua takaisin autolle, ja ajaa suosiolla kotiin sairastamaan. Selän kipuja kesti usean viikon ajan, ja lopulta käytyäni magneettikuvauksissa, sain lopullisen diagnoosin: alaselässä välilevyn pullistuma. Tämän tapahtuman seurauksena jouduin miettimään omaa liikkumistani uudelta kantilta. Yritin kuntouttaa selkääni, mutta jouduin lopulta lopettamaan tärkeän harrastukseni. Tämän seurauksena rupesin analysoimaan omaa liikkumistani ja ryhtiäni tarkemmin. Sain lääkäriltä ja fysioterapeuteilta ohjeet vahvistaa syviä vatsalihaksiani ja keskivartaloani, mutta minulle jäi kytemään ajatus siitä, että jotain muutakin tässä on pakko olla.

Olin kokenut monen moista kroonista vaivaa jo ennen alaselän välilevyn pullistumaa. Minulla oli ollut vammoja päästä varpaisiin: nivuset, polvi, nilkka, varpaat, niska, ranne, kylki, olkapää, you name it, I got it. Urheilija ei tunnetusti tervettä päivää näe, eikä varsinkaan amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Liikuin mielestäni tarpeeksi ja monipuolisesti, kävinhän harjoituksissa usean kerran viikossa, ja lisäksi tein kuntosali- ja nopeustreenit päälle. Jälkeenpäin ajateltuna liikkumiseni oli hyvinkin yksipuolista. En käyttänyt koko kehoani optimaalisesti, ja rasitin vain osaa lihaksistani. Katsoessani vanhoja pelivideoita, tein tärkeän huomion: olin jäykkä ja jalkani olivat kuin kaksi valettua betoniporsasta. Ennen alaselän vaivoja minulla oli ollut jo vuodenpäivät turhauttava isovarpaan vaiva: aina kun rupesin tekemään jotain räjähtävää liikettä, jossa tarvittiin lantion liikkuvuutta, isovarpaani kipeytyi enkä pystynyt juoksemaan kunnolla. Minkä ihmeen takia isovarvas kipeytyi, vaikka en ollut sitä ikinä loukannut missään?

Rupesin analysoimaan itseäni, omaa liikkumistani ja ryhtiäni. Sukulaiseni kautta tutustuin lopulta Egoscue -menetelmään. Luin lukuisia artikkeleita siihen liittyen, ja hankin lopulta Pete Egoscuen kirjoittaman Pain Free -kirjan. Egoscue -menetelmän on siis kehittänyt amerikkalainen mies nimeltä Pete Egoscue, joka vammautui aikoinaan Vietnamin sodassa. Hänellä oli useita kroonisia vaivoja kotiuduttuaan sodasta, ja lääkärit olivat epäileväisiä siitä, tulisiko hän koskaan kuntoon. Tästä sisuuntuneena Pete tarinan mukaan marssi lähimpään kirjastoon, lainasi Grayn Anatomia -kirjan, opiskeli sen syvällisesti ja rupesi analysoimaan omaa tilannettaan. Hän rupesi tekemään liikkeitä, jotka auttoivat parantamaan hänen liikkuvuuttaan vähitellen. Ensimmäiset Egoscue -klinikat perustettiin vuonna 1971, ja menetelmä on sen jälkeen laajentunut ympäri Yhdysvaltoja ja muualle maailmaa.

Menetelmän perusperiaate on tämä: ihmiset eivät liikuta tänä päivänä koko kehoansa tarpeeksi. He käyttävät kehoansa vain tiettyihin liikkeisiin, jolloin toiset lihakset korostuvat enemmän kuin toiset. Esimerkiksi liiallinen istuminen saa pakaralihakset käyttämättömiksi, ja lonkankoukistajat hyvin kireäksi. Lisäksi liiallinen työntävien liikkeiden (penkkipunnerrus, punnerrukset) saavat aikaan eteenpäin pyöristyneet olkapäät. Menetelmää ei ole toistaiseksi tosin tieteellisesti todistettu toimivaksi, vaikkakin muutamia tutkimuksia löytyy:

Egoscuen ydinjuttu on kuitenkin oivallinen: ryhti on tärkeä asia huomioida kroonisissa vaivoissa, ja tarvitsemme elämäämme enemmän oikeanlaista liikettä, joka rasittaa kehoamme optimaalisesti. Suomessakin menetelmän filosofia on saanut jalansijaa: ”Nuoret joutuvat valitsemaan jo 10-vuotiaana keholle yksipuoleisen jääkiekon ainoaksi lajiksi, jota treenataan kuusi kertaa viikossa. Epätasaista kuormitusta ei kompensoida ja vaiva on valmis.” Olipa jopa Kauppalehden toimittaja saanut vaivoihinsa apua Egoscue – menetelmästä: ”Jos perustus eli lantion asento alkaa huojua ja pää on etukenossa, joutuvat niska sekä olkapäät tasapainottamaan. Olkapää on ihmisen liikkuvin nivel, ja sen toimimattomuus on usein ranneongelmien taustalla. Silti hartioiden ja käsivarsien jumpasta on vähän apua, jos lantio falskaa”. Jääkiekkoilijoista Patrik Laine on kärsinyt ikävistä selkävaivoista, jotka ovat vaivanneet vuosikausia. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että kroonisiin selkävaivoihin ei ole yhtä ainoata ratkaisua, vaan jokainen vamma ja selkä on ainutlaatuinen, ja siihen pitää löytää räätälöidyt ja yksilölliset harjoitteet. Pelkkä navan sisään vetäminen ja keskivartalon vahvistaminen ei siis ole one-size-fits-all ratkaisu. Tiede näin ollen korjaa itse itseään pikkuhiljaa.

Alla vielä loistava kuva, joka esittää missä osissa kehomme tarvitsee liikkuvuutta ja missä stabiliteettia. Mm. alaselkä, kyynärpäät, polvet ja niska tarvitsevat stabiliteettia. Tämän vuoksi selkävaivaisille suositellaan erilaisia keskivartalon vahvistus- ja stabiliteettiharjoitteita. Liikkuvuutta tarvitsevat mm. lonkka, yläselkä ja ranteet. Liiallinen istuminen ja yksipuolinen liike saa lonkankoukistajamme ja yläselkämme kireäksi.

Missä kehosi tarvii liikettä (Mobility) ja missä stabiliteettia (Stability)?

Luettuani Egoscue -menetelmästä, törmäsin myös Gokhale -menetelmään. Sen kehittäjä on Esther Gokhale, jolta on ilmestynyt myös loistava kirja 8 Steps to a Pain-Free Back: Natural Posture Solutions for Pain in the Back, Neck, Shoulder, Hip, Knee, and Foot. Gokhale kertoo kirjassaan siitä, että itse istuminen ei ole ongelma, vaan tapa miten istumme ja kannamme kehoamme. Hän vieraili tutkimusmatkoilla useissa Afrikan ja Aasian maissa, ja teki tärkeän havainnon ihmisten ryhdistä verrattuna länsimaihin. Afrikassa ja Aasiassa ihmisten keholla on sulava J-muotoinen ryhti, kun taas länsimaissa ryhti on enemmän S- tai jopa C-muotoinen. Gokhalen mukaan muutos tapahtui länsimaissa huonompaan suuntaan noin 1920-luvulla muotiteollisuuden vaikutuksesta. Rupesimme tällöin kävelemään ja istumaan lysyssä, kun taas vielä 1910-luvulla ihmisillä oli jylhä ja ylväs ryhti kävellessä ja istuessa. Meidän tulisi Gokhalen mukaan löytää alkukantainen ryhtimme, jotta voisimme istua kivutta. Monessa Aasian maassa nähdään myös ihmisiä odottelemassa rennosti junaa tai bussia syväkyykyssä. Kuinka moni länsimaalainen pääsee syväkyykkyyn sulavasti? Seuraavan kerran kun kaivat taskustasi älykännykän ja alat tuijottamaan ruutua köyryniskana tuntikaupalla, mieti mitä se voi pitkässä juoksussa aiheuttaa kehollesi.

Katselepa ympärilläsi olevia ihmisiä. Minkälaisen ryhdin huomaat heillä? Onko heillä J-muotoinen, S-muotoinen, vai C-muotoinen ryhti? Ovatko heidän jalkateränsä sisäänpäin vai ulospäin kun he kävelevät? Miten he istuvat? Istuvatko he lysyssä ja niska käyränä? Vai istuvatko he ryhdikkäästi tuijottaen kaukaisuuteen?

J-mallin ryhti (vasemmalla) ja S-mallin ryhti (oikealla).

Tein myös yhden tärkeän huomion: kengät, joita käytin rajoittivat jalkojeni liikettä aivan liikaa. Muotiteollisuuden vaikutuksen takia suurin osa kengistä on kapealestisiä, koska ne ovat tyylikkäämpiä kuin leveälestiset kengät. Kapealestiset kengät pakottavat jalkamme luonnottomaan asentoon. Liiallinen kapealestisten kenkien käyttö voi johtaa lopulta vaivaisluuhun. Lisäksi monet kengät rajoittavat varpaiden ja jalkaterien liikettä turhan paljon. Meille tarjotaan juoksukenkiä, joissa on monenmoista vaimennusta ja tukea sekä ylipronaatiota että alipronaatiota varten. Kantapäähän laitetaan kunnon pehmusteet, sillä juostessamme kengät jalassa kantapää osuu ensin maahan.

Tosiasiassa myös jalkamme ja varpaamme tarvitsevat liikettä. Kun homo sapiens juoksee avojaloin, hän iskee ensimmäisenä päkiän maahan. Nike rupesi 2000-luvun alussa tutkimaan miten ihminen juoksee avojaloin, ja yhteistyössä Egoscuen kanssa syntyi lopulta Nike Free – mallisto, joka on ns. välimallin jalkine normilenkkikenkään ja paljasjalkakenkään verrattuna. Muita jalkaterveyden kannalta hyviä vastaavia kenkiä ovat mm. [1] [2]

Juokseminen paljasjalkakengillä sekä välimallin kengillä ei kuitenkaan sovi kaikille. Näihin siirtyminen tulisikin tapahtua hitaasti ja maltillisesti. Mitään Maratonia ei missään nimessä kannata lähteä juoksemaan heti, vaan aloittaa kävelyllä.

Sekä Egoscue- että Gokhale-menetelmä ovat molemmat kuitenkin ns. vaihtoehtomenetelmiä tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivoille, eikä niitä ole toistaiseksi tieteellisesti todistettu toimiviksi. Molemmilla menetelmillä on kuitenkin paljon hyviä ajatuksia ja filosofiaa. Kumpikin menetelmä perustuu luonnolliseen ennaltaehkäisyyn ilman lääkkeitä tai kirurgisia operaatioita. Lisäksi molemmista menetelmistä löytyy paljon kokemusperäistä tietoa ja hyviä tuloksia. Uskon, että tulevaisuudessa tieteen avulla pystymme analysoimaan ihmiskehon liikettä ja anatomiaa tarkemmin, jotta pystymme ennaltaehkäisemään TULE-vaivoja sekä parantamaan ja vähentämään kroonisten vaivojen vaikutusta. Kroonisiin TULE-vaivoihin ei todennäköisesti ole yhtä ja ainoata ratkaisua, joka selviää lyhyellä lääkärikäynnillä, vaan se vaatii tarkempaa analyysiä ja usean eri asiantuntijan yhteistyötä. Olisi erittäin tärkeää, että lääketiede toisi esille generalisteja ja systeemiajattelijoita, jotka osaavat hallita suuria kokonaisuuksia, yhdistellä monia asioita ja kysyä neuvoa muilta kun heidän oma ymmärryksensä loppuu.

Nykyajan liikkumattomuuteen on kuitenkin onneksi herätty. Arkiliikunnan merkitystä on korostettu, ja istumisen haittavaikukset on tiedostettu. Kaupungit pyrkivät keksimään erilaisia keinoja, miten ihmisiä voitaisiin kannustaa liikkumaan. Monissa kaupungeissa on myös panostettu vahvasti toimiviin pyöräteihin ja työpaikoille on tarjottu erilaisia sovelluksia taukoliikuntaa varten. Lisäksi on syntynyt yrityksiä, jotka tuottavat Wellbeing As A Service (WAAS) palvelua työyhteisöille. Seikkailupuistoissa pystymme liikkumaan monipuolisesti kiipeilemällä. Toiset yritykset ovat myös kehittäneet erityisen kuntobonus – järjestelmän.

”Kysymys on oikeasti tosi pienistä asioista, varsinkin jos niistä pystyy muodostamaan itselleen mukavan rutiinin ja tavan. Vaikkapa semmoisen, että kun puhelin soi, noustaan seisomaan, puhutaan seisten ja kävellään vaikka ympyrää. Siinä tulee huomaamatta vähän askelia”
Jan Vapaavuori

Egoscue ja Gokhale – menetelmien lisäksi markkinoille on tullut monenlaisia Movement – ideologiaan perustuvia harjoitusmenetelmiä. Kaikille näille menetelmille yhteistä on löytää uudelleen (rediscover) homo sapiensin luonnolliset liikeradat. Alan tunnetuimmaksi henkilöksi voidaan kutsua Ido Portalia, jolta onnistuvat hyvin monipuoliset liikkeet. Listaan kirjoituksen lopussa muutamia hyviä sivustoja, joihin kannattaa tutustua. Suomessa tunnetuimpia ovat Vahva Fitness ja Movement.

Jos kerran tiedostamme istumisen ja liikkumattomuuden haitat, miksi yhä edelleen antaudumme sohvan omaksi?

Teollinen yhteiskunta ei yksinkertaisesti kannusta meitä liikkumaan. Meillä ei ole mitään pakottavaa tarvetta liikkua, vaan voimme jo pienestä pitäen vähentää liikkumista erilaisin keinoin. Liikumme autolla tai muulla kulkuneuvolla lyhyitäkin matkoja. Pysäköimme automme mahdollisimman lähelle kauppakeskusten ovia. Käytämme hissiä kun voisimme käyttää portaita. Meille kaupitellaan robotti-imureita ja robottinurmikonleikkureita. Istumme lysyssä töissä päivät pitkät tuijottamalla ruutua. Koemme liikkumisen vain yhtenä tehtävänä, joka pitää suorittaa, vaikka hampaat irvessä ja naama punaisena. Meille on aikuisena iskostunut ajattelumalli, että kun liikumme kolme kertaa viikossa kolmekymmentä (30) minuuttia, liikkumattomuuden haittavaikutukset kumoutuvat. Sosiaalinen media ja televisio-ohjelmat antavat lisäksi kuvan, että liikkuminen on vaivalloista, aikaavievää ja erittäin raskasta sekä piinaavaa. Tietoa liikkumattomuuden haitoista on paljon. Mutta tästä huolimatta ”Ihminen on pohjimmiltaan tunneolento eikä ohjaudu kovin hyvin tiedon pohjalta.”

Aiemmissa yhteiskunnissa liikkuminen oli autonominen osa elämäämme ja siltä oli hyvin vaikeaa välttyä. Liikkuminen on tosiasiassa otukselle nimeltä Homo Sapiens täysin luonnollista. Esi-isämme liikkuivat todella paljon. He liikkuivat metsässä ja viidakossa etsien ruokaa ja saaliseläimiä. Valtaosa liikunnasta oli ruoan etsintää, johon kului 4 – 6 tuntia päivässä. Ruoan hankintaan kului näin ollen hyvin paljon energiaa. Esi-isämme kiipeilivät puissa ja tähyilivät näkyisikö kaukaisuudessa jotain mielenkiintoista. He saattoivat uida ja vilvoitella vedessä kun aurinko pohotti polttavana siniseltä taivaalta. Välillä he lepäilivät ja lekottelivat taivaan alla, kun vaaraa ei ollut. Mutta ennen kaikkea, he liikkuivat ja rasittivat kehoaan optimaalisesti. He eivät ajatelleet, että nyt minun pitää vetää kolmenkymmenen (30) minuutin punttitreeni ja perään High Intensity Interval Training (HIIT) viisitoista (15 minuuttia). He eivät ajatelleet, että nyt lämmittelen ensin 15 minuuttia tekemällä erilaisia dynaamisia venyttelyitä ja Core-harjoituksia. He olivat aina valmiina liikkumaan, sillä vaara saattoi tulla hetkenä minä hyvänsä.

Metsästäjä-keräilijöille tärkeää oli myös minimoida kalorien kulutus, joka on ensisijaista selviytymisen kannalta. Tämä onnistuu istumalla passiivisesti ja metsästäjä-keräilijät harjoittivat tätä ajoittain. 10 000 vuotta sitten muodostunut maatalousyhteiskunta kuitenkin mullisti ruoan hankinnan ihmiselle ja teki ruoan hankinnasta toistuvan prosessin. Maatalouden vallankumouksen jälkeen tuli tieteellinen vallankumous, teknologinen vallankumous ja lopulta teollinen vallankumous. Samalla kuitenkin alunperin silloin tällöin tapahtunut passiivinen istuminen yleistyi huomattavasti. Muodostimme siis yhteiskunnan, jossa kaloreita oli tarjolla yllin kyllin ja minimoimme energiankulutuksemme passiivisella istumisella. Liikkuminen ei enää ollut autonominen osa elämäämme.

Muistatko loistavan piirrossarjan nimeltä Olipa kerran ihminen? Yhdessä jaksossa esitettiin tällainen arvoitus: Mikä kulkee ensin neljällä jalalla, sitten siirtyy liikkumaan kahdella jalalla ja lopuksi kolmella? Vastaus on tietenkin ihminen. Vauvana alamme liikkumaan ryömien, siirtyen sen jälkeen konttaamiseen ja lopulta noin yhden ikävuoden iässä opimme kävelemään. Liikumme kahdella jalalla vanhuusikään asti, jonka jälkeen perinteisesti siirrymme käyttämään keppiä eli kolmea jalkaa kun liikkumisen kykymme heikkenee. Tosiassa joillakin ihmisillä liikuntakyky saattaa heiketä merkittävästi ennen vanhuusikää. Joillakin on tosin kroonisia vaivoja tai pahoja loukkaantumisia, jotka estävät tietyt liikkeet. Mutta liikkumiseen pätee vanha viisaus, mikäli olet täysin vapaa itsestä riippumattomista vaivoista.

If you don’t use it, you lose it.

Liike on luonnollista lääkettä kehollemme. Kuinka paljon kroonisista TULE-vaivoista pystyttäisiin estämään oikeanlaisella ja sopivan tehokkaalla liikkeellä? Pystyisimmekö oikealla liikkeellä varautumaan ennakoivasti vanhuusiän vaivoihin? Voisimmeko siirtyä terveydenhuollossa ennakoivaan, proaktiiviseen malliin, nykyisen reaktiivisen, hektisen ja kiireellisen mallin sijaan? Ennakoiva terveydenhuolto kuulostaa erittäin hyvältä, mutta ”vaatii kansalaisilta ja terveydenhuollon ammattilaisilta uudenlaisia taitoja ja uudenlaista asennetta.” Nämä ovat hyviä kysymyksiä pohdittavaksi.

Katsopa lapsia miten he liikkuvat. Heille liike on luontaista ja mukavaa tekemistä. Lapset eivät suorita liikkumista. Meille aikuisille ja aikaihmisille liike taas on aina jokin suoritus, joka täytyy tehdä koska ”suositukset sanovat että 3 kertaa viikossa tietty määrä rasittavaa liikuntaa” ja ”päivässä pitää saada 10 000 askelta”. Mitä jos ottaisit lapsilta oppia ja lopettaisit turhan suorittamisen ja mittailun tarpeen, ja liikkuisit puhtaasta ilosta ilman suuria suorituspaineita? Mitä jos ajattelisit arkiaskareita mukavana kiireettömänä tekemisenä, jossa pääset liikuttamaan kehoasi? Pystyisitkö imuroimaan käyttämällä molempia puolia kehostasi? Pystyisitkö pyyhkimään pölyjä ja siivoamaan kylpyhuonetta liikuttamalla kehoasi monipuolisesti? Mitä jos jättäisit robotti-imurin ja robottinurmikonleikkurin kauppaan ja ottaisit käyttövoimaksi oman kehosi?

Mitä jos pyrkisimme yhteiskunnassa kaikilla osa-alueilla kannustamaan monipuoliseen liikkumiseen pienin teoin? Voisimmeko perustaa luokkahuoneita, auditorioita, ravintoloita tai yökerhoja, joissa ei tarvisi istua röhnöttää huonoissa tuoleissa, vaan voisimme tarvittaessa seistä ja vaihtaa asentoa? Voisitko katsoa elokuvia teatterissa seisten ja välillä istuen? Miten saisimme monipuolisen liikkeen vaivattomasti pienin askelin takaisin osaksi elämäämme?

Mitä jos tekisimme liikkeestä autonomisen osan elämäämme?

Esimerkkejä maailmalta löytyy lukulti ihmisistä, jotka ovat pystyneet liikkeen avulla säilyttämään liikunta- ja toimintakykynsä pitkään ikään asti. He ovat toki olleet geneettisesti onnekkaita, eivät ole kokeneet vakavia sairauksia tai loukkaantumisia ja ovat olleet hyvässä elämäntilanteessa. Mutta onko jotain erityistä mitä he ovat tehneet? Sanoisin, että ydinasia on ollut toiminnan jatkuvuus ja sisukkuus. Heillä liike on olennainen osa elämää, joka ei vaadi turhaa suunnittelua tai ponnistelua. Liike on sisäänrakennettu autonominen osa heidän elämäänsä. He lisäksi haluavat liikkua, saavat siitä energiaa, eivät suorita sitä ja osaavat palautua kunnolla. Tässä muutama pitkään ikään ehtinyt ihminen, jotka säilyttivät liikunnan ilon:

“People have the misconception that age makes you old, but I realize that you know, it’s a state of mind that makes you old. Age is just a number, and it gives most people—the majority of people—a reason to be lazy and not do anything.”
Sam ‘Sonny’ Bryant Jr.

Hiljaa hyvä tulee.

Katsomalla huippu-urheilijoita löydämme myös hyviä esimerkkejä liikkuvuudesta. Heillä liike on sulavaa ja vaivatonta. He tekevät kaiken rennosti ja kiireettömästi. He liikkuvat nopeaa kuin gepardit, pomppivat kuin antiloopit, tanssivat kuin perhoset ja luikertelevat kuin liskot. Alla muutama esimerkki huippu-urheilijasta, joiden liikettä on ilo katsoa:

Muhammad Ali (Nyrkkeily)
Mike Tyson (Nyrkkeily)
Barry Sanders (Amerikkalainen jalkapallo)
Walter Payton (Amerikkalainen jalkapallo)
Royce Gracie (Brasilialainen jujutsu)
Simone Biles (Telinevoimistelu)
Nadia Comăneci (Telinevoimistelu)

Onko liike lääkettä kaikkiin kroonisiin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin?

Näin ei aina kuitenkaan ole. Kehomme on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen. Jos liikumme yksipuolisesti ja suorituskeskeisesti, syömme kehnosti, nukumme huonosti ja liian vähän, olemme kiireisiä ja emme osaa rauhoittua ja hiljentyä, tämä näkyy kehossamme. Kun olemme stressaantuneita, kehomme menee hälytystilaan. Taistele-tai-pakene tilaan. Tällöin voimme kokea selittämättömiä alaselkä-, niska-, lonkka- tai yläselkäkipuja. Liike ei tässä tapauksessa välttämättä ole ratkaisu, vaan psykosomaattisen oireilun tarkka syy täytyy selvittää perusteellisesti. Krooninen kipu täyttää sekä kehon että mielen. Mikäli krooninen TULE-vaiva on edennyt todella pitkälle ja haittaa elämää merkittävästi, pahimmassa tapauksessa leikkaus on ainoa vaihtoehto korjata tilanne tai vähentää kivun vaikutusta. Konservatiivinen, ei-kirurgisiin ja lääkkeettömiin menetelmiin perustuva hoito olisi hyvä olla kuitenkin ensisijainen tavoite.

Mitenkäs voimaharjoittelu? Eikö venyttely ja liikkuvuusharjoitteet ole nynnyjen hommaa?

Kehomme tarvitsee liikettä, mutta se tarvitsee myös voimaa. Progressiivinen voimaharjoittelu on tähän loistava keino, kunhan harjoitteet tehdään hyvällä ryhdillä ja hyvällä tekniikalla. Yleisesti ottaen pelkkä pyhä kolminaisuus kyykky-penkki-maastaveto on hyvä aloittelijalle, mutta pitkässä juoksussa kehomme tarvitsee paljon monipuolisempaa liikettä. Tarvitsemme voimaharjoittelussa enemmän vetäviä liikkeitä kuin työntäviä liikkeitä. Erityisesti ylä- ja alaselkämme lihaksisto kaipaa lisää voimaa. Mm. Dr. John Rusin on kehittänyt tähän mahtavia treeniohjelmia. Rusin on erikoistunut voimaharjoitteluun, joka pyrkii kivuttomaan elämään ja rasittamaan kehoa optimaalisesti. Tällainen harjoittelu sisältää toki kyykkyä, penkkiä ja maastavetoa, mutta myös paljon apuliikkeitä, jotta meistä ei tule Notredamen kellonsoittajia, jotka kävelevät kuin pitäisivät kahta isoa appelsiinia kainalossa.

Vinkkejä monipuoliseen liikkumiseen

Aloita pienistä teoista. Tee liikkeestä autonominen osa elämääsi. Pyöräile tai kävele töihin mikäli mahdollista. Aja auto kauemmaksi ulko-ovesta ja kävele ovelle. Käytä portaita hissin sijaan. Järjestä kävelypalavereita ulkona ja luonnossa.
Panosta työpisteen ergonomiaan. Hanki sähköpöytä ja satulatuoli. Vaihtele työasentoa: välillä istuen ja välillä seisten.
Vähennä istumista. Ole erilainen ja vaihtele asentoa. Jos kykenet seisomaan, tee se vaikka muut istua röhnöttävät. Seisominen lisäksi kuluttaa enemmän kaloreita kuin istuminen.
Harrasta taukojumppaa ja roikkumista. Tähän löytyy monia videoita YouTubesta.
Aloita jokin harrastus, jossa kehoa liikutetaan monipuolisesti. Hyviä esimerkkejä ovat voimistelu, tanssi, kiipeily, parkour, kehonpainoharjoittelu, kamppailulajit, jooga, pilates tai uinti.
Panosta myös voimaharjoitteluun.
Hanki kengät, jotka eivät rajoita jalkojen liikettä liikaa, vaan antavat varpaille tilaa liikkua. Suosi leveälestisiä kenkiä. Harkitse paljasjalkakenkiä.

Liikkumalla monipuolisesti tulet näkemään muutoksia energiatasoissasi sekä ajattelutavassasi. Luovuutesi paranee ja saat monipuolisen liikkeen kautta paljon hyviä ideoita. Lopeta liika suorittaminen, vaan tee liikkeestä itsellesi autonominen osa elämääsi, josta saat hyvää oloa. Ole homo sapiens ja lähde luontoon ja metsään kiipeilemään puihin, kävelemään epätasaisilla alustoilla sekä hyppimään ja pomppimaan.

Ole viekas kuin kettu, tanssi kuin perhonen, iske kuin kyy ja pompi kuin gaselli. Liiku kuin Homo Sapiens ja pidä hauskaa!

Suositeltavaa luettavaa

Hyviä sivustoja

Mihin katosi yhteisöllisyys?

Modernin ihmisen ongelmat -kirjoitussarja

Mistä on kyse?

Ihminen on sosiaalinen olento ja kaipaamme toisten ihmisten seuraa.
Yksinäisyys ja individualismi ei ole meille luontaista.
Sosiaalinen media ei ole sama asia kuin aito kohtaaminen.
Teollinen yhteiskunta ei kannusta yhteisöllisyyteen.

Kaikki on nykyään jossain feisbookissa tai vastaavassa. Ei enää järjestetä kahvikutsuja tai kesän grillausjuhlia. Kun käyt kylässä jossain pitää 2 tunnin päästä lähteä pois.
Eräs täti

Olemme sosiaalisia olentoja. Kaipaamme toisten ihmisten seuraa, keskustelua ja yhteisöllisyyttä. Sosiaalisuus aiheuttaa aivoissamme voimakasta mielihyvän tunnetta. Kun pystymme auttamaan toisia ihmisiä, koemme tekevämme merkityksellistä työtä. Emme pysty olemaan täysin yksin. Me kaipaamme seuraa. Tämä on sisäänrakennettu metsästäjä-keräilijän aivoihimme.

Yksinäisyys, yksinolo, oman edun tavoittelu ja individualismi on kuitenkin yhä etenevissä määrin tullut osaksi yhteiskuntaa. Suurin osa uudisasunnoista on yksiöitä. Soluasuntojen kysyntä on laskenut. Emme osaa enää kommunikoida arvostavasti ja toista kuunnellen. Kun näemme leikkipuistossa jonkin huonosti käyttäytyvän lapsen, emme uskalla puuttua häiritsevään käytökseen, vaan nappaamme hänestä kuvan ja postaamme vihaisen julkaisun sosiaaliseen mediaan. Miksi emme uskalla enää reilusti puuttua epäkohtiin?

Sosiaaliset taitomme ovat heikentyneet.

Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community – kirjassa Robert D. Putnam kuvaa modernin ihmisen tilaa osuvasti. 1950-luvulta lähtien sosiaalinen pääoma on vähentynyt huomattavasti. Yhteisöllisyys on alamaissa, ja ihmisiä on erittäin hankala saada mukaan järjestöihin ja vapaaehtoistoimintaan. Yhteiskunnan perusarvot, toisten tukeminen, yhteisöllisyys ja järjestötoiminta ovat hiipuneet. Huomiomme on lisäksi 2010-luvulla kohdistunut yhä suurimmassa määrin suorakaiteen muotoiseen digitaaliseen kapulaan.

Sosiaalinen media ei yhdistä meitä, vaan se vie meidät kauemmaksi toisistamme ja aiheuttaa yksinäisyyttä. Kommunikointi viesteillä ei ole sama asia kuin normaali ihmisten kanssakäyminen. Emme pysty tunnistamaan viesteistä puheen ja keskustelun eri nyansseja. Emme tunnista äänensävyjä, painoja, tunteita tai ilmeitä. Näitä on erittäin vaikeaa tulkita viestistä. Tämä aiheuttaa merkittäviä väärinkäsityksiä. Aivomme vaativat sitä, että näemme toisen ihmisen, koska tällöin pystymme tulkitsemaan sanatonta viestintää, joka on erittäin tärkeää. Tärkeintä ei ole se, mitä sanomme, vaan mitä kehon kielemme, ilmeemme, ja äänensävymme kertovat. Se miten toiset ihmiset tulkitsevat meitä, riippuu paljolti sanattomasta viestinnästä.

Pyri näkemään ihmisiä enemmän kasvotusten.

Katsopa alla olevaa kuvaa. Mitä ajatuksia se herättää? Koen itse myötähäpeää. Kuntosaliharjoittelu oli ennen yhteisöllistä toimintaa, jossa kannustettiin toisia ja leikkimielisesti kilpailtiin keskenään. Nykyisin täytämme tyhjät hetket postaamalla julkaisun sosiaaliseen mediaan ennen treeniä, treenin aikana, ja treenin jälkeen. Kuljemme salilla laput silmillä ja korvilla huomaamatta toisia ihmisiä. Lisäksi nykyään kaikenlainen talkootyö on vähentynyt huomattavasti. Ihmiset ovat kiireisiä, ovat nenä kiinni ruudussa, eivätkä kerkeä tai halua kohdata muita ihmisiä.

Ennen kuntosaliharjoittelu oli yhteisöllistä toimintaa.

Kehonrakennuslegenda Ronnie Coleman julkaisi vastikään seuraavan päivityksen, jossa hän kritisoi nykyajan menoa. Älypuhelimet ja selfiet vievät leijonanosan huomiostamme tänä päivänä.

” This is truly how us Old School boys got down in the gym back in the day. No selfies, no hanging out…Just some B.I.G. or Tupac and the sounds of your boys yelling while you hit a PR! ”
Ronnie Coleman

https://www.instagram.com/tv/BvmwRuPhDWd/?utm_source=ig_embed

Onko siis sosiaalinen media ja digitalisaatio pääasiallinen syypää yhteisöllisyyden katoamiseen? Ei tietenkään. Elämme tällä hetkellä teollisessa yhteiskunnassa, joka perustuu markkinatalouteen, kapitalismiin ja kulutukseen. Suurin osa meistä asuu isoissa kaupungeissa, joissa on paljon palveluita tarjolla sekä erilaisia viihdykkeitä. Käymme töissä, käytämme omaa autoa, julkisia kulkuneuvoja tai polkupyörää. Meille on kehittynyt kyky pärjätä yksin ja lisäksi yhteiskunta korostaa individualismia ja kilpailua. Yhteisöllisyyden rooli on kuihtunut minimiin. Tämän lisäksi olemme niin kiireisiä, että koemme yhteisöllisyyden vain aikaavievänä tekijänä, jolle emme näe mitään arvoa. Yhteiskunnan kehityskulku on tahallisesti tai tahattomasti aiheuttanut tällaisen tilanteen.

Jos katsomme historiaa taaksepäin, yhteisöllisyyden rooli oli aiemmissa yhteiskunnissa todella valtava. Metsästäjä-keräilijäyhteiskunnissa selviytyminen metsässä ja viidakossa ilman heimon tukea oli hankalaa. Jokaiselle oli heimossa tärkeä rooli. Yksi huolehti ruoanlaitosta, yksi ruoan hankinnasta, joku hoiti lapsia, ja toinen vartioi leiriä. Yksinäisyys ja individualismi olivat metsästäjä-keräilijöille täysin tuntemattomia käsitteitä vaan kaikki täydensivät ja tukivat toisiaan. Maatalousyhteiskunnissa yhteisöllisyys oli myöskin tärkeää. Maatilalla oli paljon tehtävää jokaiselle.

Yksinäisyys on henkilökohtainen tunne, jossa et saa luotua sellaista kontaktia muihin ihmisiin kuin haluaisit. Ympärillä voi olla paljonkin ihmisiä ja silti voi tuntea itsensä hyvin yksinäiseksi.
Puhetta yksinäisyydestä – mikä onkaan maailman tärkein kysymys?

Mitä tästä kaikesta pitäisi siis ajatella? Voimme jälleen kerran oppia hyvin paljon metsästäjä-keräilijöistä. Ympäröi itsesi tärkeillä ihmisillä ja pidä heihin säännöllisesti yhteyttä. Ystävien ja läheisten ihmisten tuki ja turva on huonolla hetkellä todella tärkeää. Kehitä itsellesi oma heimo, josta saat voimaa. Tutustu monenlaisiin ihmisiin. Tutustu ihmisiin, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä. Tällä tavoin maailmankuvasi ja ajattelusi laajenee. Negatiiviset ja kyyniset ihmiset vievät sinulta kuitenkin kaiken energian. Terve ja rakentava kritiikki sekä realismi on hyvästä, sillä kritiikki auttaa parantamaan asioita ja ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Mutta jos näkee kaikessa pelkkää huonoa ja kyynistä eikä esitä mitään ratkaisumalleja, edesauttaako tämä yhtään mitään?

“I would rather walk with a friend in the dark, than alone in the light.”
Helen Keller

”Ihminen on sosiaalinen laji ja ihmismieli on sopeutunut muodostamaan parisuhteita. Ihmismieli ei siksi ole sopeutunut elämään yksin, vaikka entistä useampi yksin elääkin.”
Markus J. Rantala, evoluutiobiologi

Tarvitsemme elämäämme paljon enemmän iloa ja naurua. Vanha suomalainen lausahdus ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön” joutaa romukoppaan. Miksi emme kuuntelisi sanontaa ”Nauru pidentää ikää”? Nauru ja ilo on luonnon omaa terapiaa. Ystävien ja sosiaalisten kontaktien kautta pystyt elämään aitoa ja arvostavaa elämää, sekä jakamaan kaikki ilot ja surut. Kaikki ei ole niin vakavaa.

Nauru pidentää ikää.

Viime aikoina asiaan on kuitenkin onneksi herätty. On puhuttu paljon somepaastosta sekä digitaalisten laitteiden käytön vähentämisestä. Luin muutama vuosi sitten artikkelin ohjelmistokehittäjästä, joka pyrki vapaa-ajallaan eroon kaikesta digitaalisuuteen liittyvästä, ja panosti aitoihin ihmissuhteisiin. Mikset voisi ilahduttaa ystäväsi päivää soittamalla hänelle kiireettömän puhelun old school -tyyliin, sen sijaan että naputtelet hänelle hätäisen viestin tai lähetät sen tuhannennen kissavideon? Panosta aitoihin kohtaamisiin. Lähde ystävien kanssa oluelle, siiderille, kahville, teelle, minne ikinä haluat. Se kannattaa ja tuottaa iloa.

Sosiaalista mediaa voi myös käyttää hyvään. Sen avulla pystyt luomaan uusia kontakteja, joita voit tavata livenä oikeassa elämässä. Tänä päivänä olisi erittäin tärkeää jokaiselle päästä pois omasta sosiaalisesta kuplasta, ja tutustua ihmisiin, joilla on erilainen tausta kuin sinulla. Tällöin maailmankuvasi, ajattelusi ja toimintatapasi laajentuu. Opit empatian merkityksen.

Dan Buettner on tehnyt paljon tärkeää tutkimusta liittyen maailman pitkäikäisimpiin ihmisiin. Hän kutsuu alueita, joissa elää suhteellisen paljon yli 90-vuotiaita, termillä Blue Zone eli sininen alue. Buettnerin mukaan sosiaaliset suhteet ovat yksi tärkeä osa-alue päästäksemme pitkään ikään ja elääksemme mielekästä elämää. Voit kysyä itseltäsi seuraavat kysymykset:

Onko sinulla vähintään kolme ystävää, joihin pätevät seuraavat asiat?
- Pystyt keskustelemaan luontevasti heidän kanssaan.
- Pystyt soittamaan heille huonolla hetkellä. He kuuntelevat ja välittävät sinusta.
- Sinä oikeasti pidät heistä.

Miten voit parantaa omaa hyvinvointiasi yksinkertaisella keinolla? Kokeile keskustelun aloitusta täysin uuden ihmisen kanssa, jota et ole koskaan tavannut! Huomaat heti ensimmäisestä lauseesta, onko toinen vastaanottavainen keskustelulle. Olemme sosiaalisia olentoja, ja aivomme ovat virittäytyneet keskustelulle ja kohtaamisille. Jos jättäydymme tuijottamaan neliskanttista suorakulmion muotoista ruutua, jäämme monesta asiasta paitsi ja meistä tulee tulevaisuudessa Puhelin-Zombieita.

Mitä jos olen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä introvertti enkä kaipaa toisten ihmisten seuraa, vaan haluan vetäytyä yksinäisyyteen? Ei hätää, sosiaaliset taidot ovat kaikkien muiden taitojen ohella niitä, joita pystyt kehittämään. Kaikkien ei missään nimessä tarvitse olla ekstroverttejä, jotka puhua pälpättävät koko ajan muita kuuntelematta. Sosiaaliset taidot ovat paljon muutakin kuin puhumista. Niihin kuuluvat taito kuunnella, kysyä mielenkiintoisia kysymyksiä ja olla aidosti toisesta ihmisestä kiinnostunut. Lisäksi on tärkeää olla läsnä juuri tässä hetkessä. Kirjailija Dale Carnegien mukaan ihmisten käsittelyn taito on yksi jaloimmista ja hyödyllisimmistä taidoista mitä tarvitsemme. Sinun ei tarvitse olla yltiösosiaalinen ja verkostoitua joka paikassa, vaan löydät kokemuksen kautta oman luontaisen tapasi toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tärkeintä, että olet oma itsesi.

“Associate with those who will make a better man of you. Welcome those whom you yourself can improve.”
Lucius Annaeus Seneca (4 eaa – 65 jaa)

Jos yksinäisyys on pahasta, ja kaikki tiedämme sen, miksi emme sankoin joukoin ole kokoontumassa ja verkostumassa?

Tämä on kaiken ydinkysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Vallitseva yhteiskuntamalli kannustaa meitä individualismiin ja kilpailuun. Jotkut ihmiset ovat erakoita, jotka tykkäävät yksinäisyydestä, rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. On olemassa ihmisiä, joilla on sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja. Toiset ihmiset taas ovat yltiösosiaalisia, jotka haluavat olla esillä, jutella ihmisten kanssa ja tavata paljon uusia ihmisiä. Sitten on ihmisiä, jotka ovat kaikkea siltä väliltä. Olennaista kaikessa on löytää omat kommunikointitavat ja sosiaalisuuden asteet. Jos tykkäät olla erakkona, so be it. Jos kaipaat ihmisten seuraa ja kontakteja, panosta siihen. Kaiken pohjalla on kuitenkin se, että yhteisöllisyys ja toisten ihmisten seura, olkoon kontaktien määrä mikä tahansa, tuottaa metsästäjä-keräilijäaivoihimme voimakasta mielihyvän tunnetta. Kun kyseenalaistamme individualismiin ja kilpailuun tähtäävän yhteiskuntamallin ja tajuamme yhteisöllisyyden merkityksen, pystymme pienin askelin tekemään päätöksiä, jotka johtavat meidät kohti parempaa elämää. Lopettakaamme siis tarpeeton individualismin ja kilpailun tavoittelu, vaan siirtäkäämme ajattelumme kohti nykyajan yhteisöllisyyttä. Vähennetään turhaa kiireilyä ja annetaan asioille niiden oikea arvo.

Lopuksi vielä muutama käytännön vinkki miten voit saada yhteisöllisyydestä voimaa.

Aloita pienin askelin. Aloita harrastus, missä tapaat muita ihmisiä. Se voi olla mikä tahansa, josta pidät.
Rupea tekemään vapaaehtoistoimintaa. Tapahtumien järjestäminen, niihin osallistuminen ja talkootyöt ovat tähän oivia keinoja.
Rupattele tuntemattomille ihmisille. Kehonkieli, katse ja ensireaktio kertoo, onko ihminen vastaanottavainen kontaktille.
Järjestä tapaamisia ystävien ja tuttavien kanssa. Pihatalkoot, grillijuhlat, kahvittelut, leffailta, se voi olla mitä vain!

Pystymme panostamaan aitoihin rauhallisiin kohtaamisiin, ja välttämään kiireen. Sen meidän metsästäjä-keräilijä aivomme ovat ansainneet.

Herätä sisäinen metsästäjä-keräilijäsi ja kerää ympärillesi heimo, joka arvostaa ja tukee sinua elämän kaikissa tilanteissa.

Keep smiling, keep shining
Knowing you can always count on me, for sure
That’s what friends are for
For good times and bad times
I’ll be on your side forever more
That’s what friends are for

Suositeltavaa luettavaa

Robert D. Putnam – Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community (2003)
Meg Wolitzer – The Interestings (2013)
Hanya Yanagihara – A Little Life (2015)
Donna Tartt – The Secret History (1992)
Mark Twain – The Adventures of Tom Sawyer (1876)
Scott McClanahan – The Sarah Book (2017)

Miksi meidän tulisi arvostaa hiljaisuutta?

Modernin ihmisen ongelmat -kirjoitussarja

Ei voi juunääs ymmärtää, että miten joissain paikoissa pitää olla hiljasta ku huopatossutehtaalla! Ite ku tuun kotia niin räppään auki telkkarin, somen, radion, ja samalla kuuntelen kaksosten leikkejä. Kyllä juunääs elämässä pitää olla kunnolla ääntä!
Satuhahmo Matti Näsämeno

Mistä on kyse?

Arvosta hiljaisuutta, älä täytä sitä melutulvalla.
Tarvitset sekä hiljaisuutta että eloa elämään.
Tylsyys on hyvästä.
Luovuutesi paranee, kun opit sietämään tylsyyttä.

Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin modernin ihmisen fundamentaalista ongelmaa, mitä kutsuin nimeltä Kiire. Tässä artikkelissa aion paneutua Kiireen vastakohtaan, jota kutsun nimellä Hiljaisuus. Törmäsin viime vuoden keväällä Finnairin asiakaslehdessä erittäin mielenkiintoiseen kirja-arvosteluun. Kyseinen kirja oli Erling Kaggen kirjoittama Silence: In the Age of Noise. Erling Kagge on Norjalainen tutkimusmatkailija, yrittäjä, lakimies, ja taidemaalari. Hän on kirjoittanut useita kirjoja matkoistaan maailmalla, sekä kirjoja taiteesta ja filosofiasta. Kagge on ensimmäinen, joka on kävellyt sekä Etelä- että Pohjoisnavalle ja kiivennyt Mount Everestille. Tämä kirja toimii näin ollen inspiraationa tälle artikkelille.

Kirjan ydinsanoma on tämä: meidän pitäisi arvostaa hiljaisuutta ja rauhallisuutta paljon enemmän. Täytämme nykyään päivämme melu- ja informaatiosaasteella emmekä pysty hallitsemaan sitä. Informaatiota on tänä päivänä tarjolla erittäin paljon, ja monesta eri lähteestä. On olemassa paljon tutkittua tietoa, mutta on myös paljon propagandaa, ja suoranaisia valeuutisia tai vaihtoehtoisia totuuksia. Ympäristömme on myös hyvin meluinen ja hektinen. Koska meillä on vaikeuksia hallita kaikkea tätä, olisi hyvin tärkeää pystyä välillä sulkemaan mielensä ja uppoutumaan hiljaisuuteen. Kaggen mukaan hiljaisuus tarkoittaa sitä, että kuuntelee itseään, läheisiä ihmisiä, ja maailmaa ympärillä. Tällä tavoin löydät iloa ja merkitystä.

Pitäisikö meidän kaikkien sitten olla hiljaisia hissukoita huopatossutehtaalla? Ei tietenkään, sehän olisi suorastaan hölmöä ja typerää. Ääntä saa ja pitääkin välillä olla. Me tarvitsemme sekä hiljaisuutta että eloa elämään. Olennaista on se, missä suhteessa jokainen näitä kahta kokee. Fundamentaalisesti ajateltuna hiljaisuus on kiireen vastakohta. Kiire saa meidät toimimaan tehokkaasti, mutta liika kiire on pahasta. Samoin liika hiljaisuus on pahasta: tylsistymme mikäli emme löydä mitään eloa elämään. Voit ajatella asiaa näin: hiljaisuus saa sinut palautumaan kiireestä.

Tarvitset sekä hiljaisuutta että eloa.

Photo by Markus Spiske temporausch.com on Pexels.com

Miten voit kiireisessä ja hektisessä ympäristössä päästä hiljaisuuteen? Yksi hyvä keino on sulkea kaikki tarpeettomat melun aiheuttajat. Laita matkapuhelimesta mobiilidata pois päältä. Tekstiviesti ja soittaminen onnistuu silti. Avokonttorissa voit käyttää sermejä tai vastamelukuulokkeita. Hektisessä työympäristössä taukojen merkitys korostuu: kun olet tauolla, ole 100 % tauolla, mikäli mahdollista. Poista työasiat mielestäsi. Kun ajat autoa, tarvitseeko sinun välttämättä kuunnella pauhaavaa radiota? Sieltä tulee vain valmiiksi pureskeltuja kappaleita ja mieletön määrä mainoksia. Kokeilepa sammuttaa radio, kuunnella auton ääniä tai uppoutua vain omiin ajatuksiisi. Tai vaihtoehtoisesti voit valita omaa suosikkimusiikkiasi tai podcastin, joka rauhoittaa mieltäsi. Tarvitseeko television ja radion pauhata kotona koko ajan? Pystyisitkö lukemaan kirjoja, sanomalehtiä tai vaikka lehtimainoksia digitaalisten laitteiden käytön sijaan? Täytyykö puhelimeen kilahtaviin viesteihin vastata heti? Informaatiotulva on erittäin suuri ongelma nykyään.

Ei oo mitään tekemistä!
Jokainen ihminen lapsuudessa

Muistatko tällaisen lausahduksen? Tänä päivänä meillä ei ole tekemisen puutetta. Sen sijaan meillä on toisenlainen ongelma: mitä ihmettä tekisin, kun on niin paljon mahdollista tekemistä? Aikamme kuluu selatessa Netflixin laajaa valikoimaa ja skippaillessa Spotifyn kappaleita. Tosiasiassa tylsyys ja hiljaisuudessa oleminen on meille hyvästä. Kun mielemme on rauhoittunut, ajatuksemme virtaavat vapaasti, ja luovuutemme paranee. Parhaat ideat eivät tule väkisin pakottamalla, vaan ne tulevat mitä odottamattomissa paikoissa: kävelylenkillä, juostessa, suihkussa, kahvilassa, ostoskeskuksessa tai vaikka hiihtolenkillä. Jos yritämme väkisin pusertaa ideoita, siitä ei tule yhtään mitään. Kiire ja hektisyys ovat luovuuden pahimpia vihollisia.

Opi arvostamaan hiljaisuutta.

Miten määrittelisit hyvän puhujan? Kaggen mukaan hyvällä puhujalla on yksi hyvä ominaisuus muiden joukossa: hän käyttää hiljaisuutta hyväkseen. Jos olet kuunnellut ja katsonut hyviä puhujia, he todellakin osaavat tämän taidon. He pitävät taukoja puheessaan, sekä puhuvat rauhallisesti ja kiireettömästi. Katsoessani tämän päivän tubettajia huomaan, että monella heistä on mieletön kiire ja hektisyys läsnä. He eivät arvosta hiljaisuutta missään määrin, vaan pyrkivät täyttämään videon jokaisen millisekunnin jollakin äänellä tai lausahduksella. Allaolevalla videolla löydät loistavan esimerkin puhujasta, joka päinvastoin käyttää hiljaisuutta hyväkseen. Toimintatähti Dolph Lundgrenin karisma ja läsnäolo on käsin kosketeltavaa.

Daniel Kahneman mainitsee loistavassa kirjassaan Thinking, Fast and Slow, että ihmisen aivoissa on käytössä kaksi erilaista systeemiä, joiden perusteella ajatuksia ja mielipiteitä muodostetaan. Ensimmäinen systeemi on nopea, tiedostamaton, reaktiivinen, tunteellinen, ja automaattinen. Toinen on hidas, proaktiivinen, looginen, laskelmoiva, ja tiedostava. Kun olemme kiireisessä tilassa, käytämme puhtaasti ensimmäistä systeemiä: ajatuksemme tulevat hyvin nopeasti ja tiedostamatta. Emme mieti tällöin kaikkia vaihtoehtoja, vaan otamme valmiiksi pureskelluista vaihtoehdoista sen, jonka tunnemme parhaaksi.

Tämän näkee monesti tämän päivän elämässä. Television haastattelijat ovat hyvinkin reaktiivisia ja kärkkäitä, eivätkä osaa oikeasti kuunnella mitä haastateltavalla on sanottavana. Heillä on jo valmiiksi muodostunut mielipide haastateltavasta, ja he pyrkivät vain pönkittämään omaa egoaan ja omaa ideologiaan. Koko sosiaalinen media perustuu ensimmäiseen systeemiin: ajattelu on siellä suurilta osin reaktiivista ja nopeaa. Aitoa ja arvostavaa keskustelua siellä syntyy hyvin harvoin. Ideologiat ja sosiaaliset kuplat jylläävät. Sosiaalinen media on teknisesti toteutettu niin, että se kannustaa meitä käyttämään reaktiivista ajattelua. Keskustelu sosiaalisessa mediassa tyrehtyy, mikäli kommentteja ei tule jatkuvalla syötöllä ja tunteella. Yhdessä alan parhaiden psykologien kanssa kehitetyt algoritmit pitävät tästä huolen.

Päästäksemme käyttämään toista systeemiä, tarvitsemme hiljaisuutta. Tarvitsemme rauhallisen ympäristön ja mielen. Tällöin pystymme olemaan loogisia, proaktiivisia, ja tiedostavia ilman turhaa puristamista. Meillä ei ole mitään kiirettä, vaan voimme ajatella rauhallisesti ja hitaasti. Olemme joustavia mieleltämme. Tällaisessa tilassa luovuus kukoistaa ja uusia ideoita syntyy. Hyvä haastattelija käyttää hiljaisuutta hyväkseen. Hän kuuntelee mitä haastateltavalla on sanottavaa, ja pyrkii ymmärtämään tämän näkemyksiä sekä kysymään tarkempia kysymyksiä. Hyvä haastattelija on hyvä kuuntelija, proaktiivinen, ja läsnä hetkessä. Hän ei tuputa omia näkemyksiään, ei keskeytä, vaan antaa haastateltavalle tilan omalla hiljaisuudellaan. Haastattelun keskipiste ja huomio tulisi olla haastateltavassa, ei haastattelijassa. Miten tyrehdytät reaktiivisen ja tunnepitoisen keskustelun sosiaalisessa mediassa? Käytä mielipiteen kirjoittamiseen tietokonetta kännykän sijaan. Älä vastaa viestiin heti. Vastaa pitkällä viestillä, jota kukaan kiireinen ei jaksa lukea, pureskella tai ymmärtää. Tällöin saat vastaukseksi hiljaisuuden, koska tunteellinen, reaktiivinen systeemi ei löydä muuta ratkaisua. Se kokee puskurin ylivuodon.

Mielestäni jokaisen olisi erittäin tärkeää tiedostaa näiden kahden eri systeemin erot siinä, miten muodostamme ajatuksia ja mielipiteitä. Jos kyseessä on jokin elämää koskeva tärkeä päätös, käytä siihen mieluummin aikaa ja vaivaa äläkä turhaa hoppuile. Pyri rauhalliseen tilaan. Jos taas kyseessä on jokin vähäpätöisempi juttu, voit tehdä päätöksen puhtaasti tunteella ja intuitioilla. Joskus tulee tietysti hetkiä, jolloin päätöksiä on erittäin vaikea tehdä, sillä vaihtoehtoja on paljon ja jokainen niistä vaikuttaa yhtä hyvältä loogisestikin ajateltuna. Tällöin on parasta luottaa omaan vaistoonsa ja ottaa intuitio sekä tunteet käyttöön.

Metsästäjä-keräilijöille jatkuva melu- ja informaatiotulva oli tunnetusti täyttä utopiaa. Heille olivat tuttuja ainoastaan luonnon rentouttavat ja vaaraa puhkuvat äänet. Luonto on edelleen mainio keino päästä hiljaisuuteen, ja pois hektisyydestä. Meidän tulisi arvostaa Suomessa enemmän puhdasta ja raikasta luontoamme. Kuunnella kaikkia ääniä, mitä metsässä kuulee: tuulen huminaa, puiden lehtien havinaa, sekä puhdasta hiljaisuuden rauhaa. Ok, kyllähän ne mäkäräiset, paarmat, sääsket, ja hirvikärpäset melko inhottavia ovat. Mutta löytääksemme sisäisen rauhan, luonto on mitä mainioin ja luonnollisin keino. Arvosta luontoa ja hiljaisuutta. Se palkitsee.

Älä täytä hiljaisuutta melusaasteella. Arvosta hiljaisuutta. Luovuutesi paranee.

Suositeltavaa luettavaa

Erling Kagge – Silence: In the Age of Noise
Daniel Kahneman – Thinking, Fast and Slow
Helen Waddell (käännös) – The Desert Fathers
Robert McFarlane – Mountains of the Mind
Adam Nicolson – Sea Room: An Island Life in the Hebrides

Miksi meistä tuli niin kiireisiä?

DISCLAIMER: Otan artikkelissa kantaa jatkuvaan ylivireystilaan, jota kutsumme nimeltä kiire. En ota kantaa erilaisiin sairauksiin enkä alivireystilaan.

Mistä on kyse:

Kiire on modernin ihmisen suurimpia ongelmia.
Kiire aiheuttaa paljon haittaa elämäämme.
Lopeta tarpeeton kiireily.
Opettele hallitsemaan kiirettä.
Kun tajuat tämän, koet merkittäviä parannuksia elämääsi.

Joo on ollu juunääs niin aivan kamala kiire! Oon tehny töitä klo 03 asti, heräsin klo 07 ja oon nyt junassa. On niin valtava kiire, etten ehdi nukkumaan, syömään enkä pesemään hampaita! Eilenkin vastasin puhelimeen klo 08, vaihdoin siinä samalla kaksosille vaipat, tein aamupuurot ja sain maaliin onnistuneen myynticasen! Mutta on se jännä juttu että asiakkaatkin on nykyään niin kiireisiä ettei ne ehdi ostamaan! Tuntuu ettei ole aikaa ajatella!
Satuhahmo Matti Näsäkiire

Kiire. Kiire ei lopu koskaan.

Esi-isämme metsästäjä-keräilijät eivät tienneet mitään jatkuvasta kiireestä. Heille kiire oli vain väliaikainen olotila. Kun he näkivät vaaran vaanivan metsässä, he kokivat kiireen tunteen: Nyt on pakko ottaa jalat alle ja juosta! Kun vaara oli ohi, kiire ja ylivireys katosi. Metsästäjä-keräilijät elivät ympäristössä, jossa ei ollut olosuhteita jatkuvalle kiireelle. Ympäristö lisäksi pysyi suhteellisen muuttumattomana. Metsästäjä-keräilijälle ravinnon hankkiminen oli kuitenkin jatkuva ongelma. Emme voi varmuudella tietää, miten he kokivat ravinnon puutteen. Kokivatko he sen stressaavana vai elämään kuuluvana normaalina asiana? Stressasivatko he jatkuvasti tulevaa ja murehtivat?

Mitä kiire on?

”Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti.” Kiireinen ihminen on ylivirittynyt ja valppaana, taistele-tai-pakene tilassa. Autonominen hermostomme on kiireessä hälytystilassa.

Kiire on modernin yhteiskunnan tuotos. Se on olotila johon olosuhteiden pakosta ajaudumme, vaikka emme haluaisi. Kun kohtaamme ihmisen ja näemme, että hän on kiireinen, saatamme arvostaa häntä enemmän. ”Joo tuo on varmaan tosi kiireinen heppu. Hän on varmasti kova tekemään töitä!” Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös työnteon arvostus ja lausahdus ”sisulla siitä selviää”. Yhteiskunta vaatii meitä tekemään asiat tehokkaammin, nopeammin ja puristamaan viimeisetkin mehut irti.

Maailma kulkee tänä päivänä nopeaa. Astupa mihin tahansa suurkaupunkiin, kuten Tokio, Brysseli, Frankfurt, tai New York. Huomaat välittömästi, että kiire on kaikkialla läsnä. Ihmiset ovat kiireisiä, he kävelevät nopeasti, näppäilevät kännykkäänsä nopeasti, puhuvat nopeasti ja ajattelevat nopeasti ja rivakasti. Kenellään ei ole aikaa pysähtyä ja olla läsnä. Olemme kehityksen kautta ajautuneet tällaiseen tilaan. Kiire alkaa olla sisäänrakennettuna autonomiseen hermostoomme. Elämme kompleksisessa ja epävarmassa ympäristössä, jossa emme ole varma tulevaisuudesta.

Katsoin pari vuotta sitten elokuvan nimeltä Koyaanisqatsi: Life Out Of Balance. Elokuva on tehty jo vuonna 1982, mutta jo tuolloin elämä maapallolla oli muuttunut kiireiseksi. Koyaanisqatsi kuvaa sitä, miten elämä suurkaupungeissa suorastaan vilisee silmien edessä. Ihmisiä on liikkeellä paljon ja maailmassa on merkittävä määrä erilaisia ärsykkeitä, joihin reagoimme. Maailma alkoi muuttua kiireisemmäksi, kun ihmiset muuttivat sankoin joukoin maalta kaupunkiin 1960- ja 1970-luvulla. Jos metsästäjä-keräilijä hyppäisi aikamatkan menneisyydestä tähän hetkeen, hämmästynyt ei olisi millään tarpeeksi voimakas sana kuvaamaan hänen tunnettaan. Olisiko hän peloissaan? Ahdistuisiko hän? Millaisia tuntemuksia maailma hänessä herättäisi? Elämme ainutlaatuista aikaa ihmiskunnan historiassa sitä tajuamatta.

Mutta kiire. Kiire ei lopu koskaan.

Kiire on yksi fundamentaalisista ongelmista, ellei peräti pahin ongelma modernissa maailmassa. Kiire saa meidät ajattelemaan huonosti ja stressaantumaan. Kiire saa meidät tekemään työmme kehnosti. Kiire aiheuttaa meille äkillisiä selkävaivoja. Kiireessä emme osaa pitää turvaväliä ja ajaa liikenteessä olosuhteiden mukaan. Olemme niin tajuttoman kiireisiä, että emme laita lapsia turvavöihin tai turvaistuimiin. Luemme joka vuosi uutisia rakennusprojekteista tai remonteista, jotka kiireen vuoksi epäonnistuvat. Asetamme tiukat aikataulut, joita ei saa ylittää. Projektin ajoissa maaliin vieminen on tärkeämpää, kuin projektin laatu. Hallituksen laatimat lakivalmistelut on tehty kiireellä. Ohjelmistoprojekit pitää saada äkkiä valmiiksi, jotta asiakkaat voivat alkaa käyttää palveluita. Kärsivällisyytemme asiakkaana on heikentynyt: vaadimme entistä parempaa palvelua ja nopeammin. Vanhustenhoito ja päivähoito täytyy hoitaa kiireellä. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat uupuneita ja lapset levottomia, kun henkilökuntaa on liian vähän tai se vaihtuu tiheään. Arvostamme työntekijää, joka hoitaa asiat nopeasti, rivakasti, ja reaktiivisesti. Emme jaksa keskittyä asioiden syvälliseen oppimiseen, sillä kiire on kaikkialla läsnä. Haluamme välitöntä palkkiota teoistamme. Klikkaukset ja kommentit sosiaalisessa mediassa ovat meille dopamiinihöyryä. Dopamiinihöyry huumaa meidät samalla tavalla kuin kuin alkoholi, tupakointi tai pelit.

Kiire saa meidät syömään nopeasti ja yksipuolisesti, ja suolistomme on hälytystilassa. Opetamme lapsemme pienestä pitäen kiireen tunteeseen. Emme arvosta hiljaisuutta, rauhaa, aitoa läsnäoloa ja rentoa tekemistä. Kävelemme nopeasti ja puhumme nopeasti. Kun näemme ihmisen, joka kävelee rauhallisesti, puhuu rennosti ja istuu kahvilassa katsoen ihaillen seinällä olevia maalauksia ilman kännykän räpellystä, alamme ihmetellä: miksi hän on noin rento? Miksi hän ei ole kiireinen? Onko hänellä jokin vikana? Täytyisikö minun olla huolissaan hänestä?

”Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin. ”

Kokeilepa seuraavaa. Muistele vanhoja televisiosarjoja, lastenohjelmia, musiikkia, tai ihmisiä ja heidän puhetyyliään 1900-luvun alusta noin 1980-90-luvulle saakka. Tee mielessäsi aikamatka. Käytä tähän palveluita kuten YouTube tai Spotify. Mitä havaintoja teit?

Havaitsen suuria muutoksia ihmisten käytöksessä, puhetyylissä ja elämänasenteessa. Vielä 20 vuotta sitten elämä oli rauhallisempaa. Jos katsot Onnenpyörä – ohjelmaa 90-luvulta ja vertaat sitä tämän päivän televisio-ohjelmiin, ero on selkeä. Tai kokeile katsoa vaikka Napakymppiä 80-luvulta. Saippuasarjoissa oli ennen karismaa, tyyliä, aitoja tunteita ja läsnäoloa. Visailuohjelmissa oli rento, verkkainen, ja kiireetön tyyli.

Myös lastenohjelmat ovat muuttuneet. Muistelen haikeana Tohtori Sykeröä, Maija Mehiläistä, Maailman Ympäri 80 päivässä, Pelle Hermannia tai vaikka Prätkähiiriä. Muumilaakson tarinoita julkaistiin vuonna 1991, ja se on ajaton monen lapsen ja aikuisen suosikkiohjelma. Muumeista julkaistiin vasta uusi animaatiosarja. Luin lehdestä artikkelin, jossa mainittiin uuden version olevan huomattavasti nopeatempoisempi. Tämä kuvastaa hyvin aikaa, jossa elämme. Katsopa myös muita tämän päivän 7-vuotiaille suunnattuja piirrettyjä. Kiire ja hektisyys on kaikessa läsnä. Meidän täytyy täyttää jokainen hetki puheella tai muulla pölötyksellä. Emme ole läsnä ja emme osaa keskittyä. Tässäkin postauksessa on merkitty arvioitu lukuaika, sillä aika on meille tänä päivänä arvokasta. Kaikki tämä alkaa jo lapsena.

Jos katsot tämän päivän jääkiekkoa ja jalkapalloa pelinä, huomaat että se on hyvin nopeatempoista. Kun Pelé ja Wayne Gretzky loistivat pelikentillä, tyyli oli tyystin erilainen. Katsomalla vanhoja pätkiä YouTubesta huomaat, että peli eteni ennen suorastaan hidastetulla tempolla. Tämän päivän jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat ovat hyvin monipuolisia: he ovat nopeita, vahvoja, ja pystyvät tekemään äkkinäisiä päätöksiä. On hienoa nähdä, että peli kehittyy. Mutta voisimmeko jättää kiireen pelikentille?

Kiire pukee vaatteet päälle. Hei Isi, mä oon bisi, täytyy mennä moi. Kiire mennä nukkumaan, et äkkiä ois aamu. Kiire nähdä unia. Hoppu Hoppu Hoppu.
Vastarannan Siili

Miten pääsemme eroon tunnetilasta Kiire?

Kiire on tunnetila. Jatkuva kiire ei ole ihmiselle luontaista. Meillä on fundamentaalinen tarve päästä kiireettömään ympäristöön, jossa voimme olla rauhassa ja keskittyä. Jos haluamme päästä eroon tunnetilasta nimeltä Kiire, meidän täytyy ensin myöntää, että olemme kiireisiä ja haluamme asiaan muutoksen. Jos olemme tyytyväisiä siihen, että olemme kiireisiä, ei muutoksia kannata tehdä. On olemassa kahdenlaista kiirettä:

Itsestä riippuvainen kiire.
Itsestä riippumaton kiire.

Itsestä riippuvaiseen kiireeseen pystyt vaikuttamaan. Seuraavan kerran kun joku ehdottaa sinulle jotain, ja vastaat olevasi kiireinen. Sen sijaan, että sanoisit ”olen kiireinen”, sano ”valitettavasti tuo asia on prioriteettilistallani viimeisenä”. Koska tätä itsestä riippuvainen kiire on: sitä, kuinka paljon arvoa laitat asioille ja miten osaat priorisoida aikaasi. Kun tajuat tämän asian, osaat suhtautua tunnetilaan nimeltä Kiire järkevämmin. Jätä turhat asiat pois. Keskity olennaiseen: sellaiseen, jolla on oikeasti merkitystä. Älä vastaa sähköposteihin tai viesteihin heti. Työt eivät tekemällä lopu. Tekemällä enemmän töitä synnytät itsellesi vain lisää työtä.

Itsestä riippumattomaan kiireeseen et pysty suoraan vaikuttamaan. Koet tällaista tunnetta, jos olet töissä hektisessä ympäristössä. Esimerkiksi sairaanhoitaja, kirurgi, lähihoitaja, vanhusten hoitaja, opettaja, yrittäjä, tai start-upin pyörittäjä. Kiire tulee sinulle ulkoapäin, työkuvasi on vaativa ja sinun pitää olla jatkuvasti skarppina. Tällöin on ensisijaisen tärkeää palautua töistä, kun olet vapaa-ajalla. Sinun pitää päästä vapaa-ajallasi tunnetilasta Kiire pois, mikäli mahdollista. Sillä mikä vapaa-ajan ja loman tarkoitus on? Päästä kiireettömään ympäristöön. Tee itsellesi seuraava ajatusleikki: Kiire on savannilla vaaniva vaara, joka vaatii sinulta valppautta ja huomiointikykyä. Kun vaara on ohitse, palaudut lepäämään ja rentoutumaan puiden juurelle ja voit unohtaa vaaran.

Toisinaan tunnetilasta Kiire on hankala päästä vapaa-ajallakin pois. On paljon kotitöitä, joita pitäisi tehdä. Ruokaa pitäisi laittaa. Taloa pitäisi rempata ja käydä kuntosalilla. Tee seuraava koe: kun alat tekemään jotain kotityötä, keskitä läsnäolosi pelkästään siihen, mikäli mahdollista. Keskity tekemään se hyvin ja rauhallisesti. Tämä vaatii paljon, mikäli tunnetila Kiire on voimakkaasti päällä, mutta on sen arvoista. Tätä kutsutaan muotitermillä Mindfulness.

Mitä kiireelle siis voi tehdä?

Lopetat kaiken tarpeettoman kiireilyn.
Vähennät kiireilyä.
Opit hallitsemaan kiirettä.

Mutta kaikki menestyneet ihmiset ovat kiireisiä! Tämä on totta. Menestyneet ihmiset ovat kuitenkin sinut itsensä kanssa, he ovat läsnä, ja toimivat arvojensa mukaisesti. Mikä on heidän salaisuutensa?

He osaavat hallita kiirettä.

Menestyneet ihmiset osaavat priorisoida aikaansa. He osaavat sanoa ”Ei” enemmän kuin ”Kyllä”. He pistävät enemmän arvoa asioille, jotka he kokevat tärkeiksi. He haluavat päästä ihmisen fundamentaaliseen tilaan, joka on kiireetön ja rauhallinen.

Oliko Usain Bolt kiireinen, kun hän juoksi 100 metriä aikaan 9.58 s?
Oliko James ”Buster” Douglas kiireinen, kun hän voitti Mike Tysonin tyrmäyksellä?
Oliko Hailey Wickenheiser kiireinen, kun hän voitti olympiakultaa?
Oliko Billie Jean King kiireinen ottelussa Bobby Riggsiä vastaan?
Oliko Marie Curie kiireinen, kun hän tutki radioaktiivisuutta?

Ei. He eivät olleet kiireisiä. Heillä oli luontainen taito päästä kiireettömään olotilaan, jossa he olivat keskittyneitä yhteen asiaan. He loivat itselleen mielessään kiireettömän ympäristön. Ihminen ei ole luonnostaan multi-taskaaja: aivomme eivät sovellu siihen. Sen sijaan kannattaisi kokeilla ”slow-motion multi-taskausta”.

Koska ihminen ei luontaisesti pidä kiireestä, tätä käyttävät viekkaasti hyväksi erilaiset myyntitykit. Luemme uutisista kuinka monet arveluttavat remonttifirmat tunkeilevat vanhusten koteihin, ja sanovat että nyt on pakko aloittaa täällä talossa remontti. Kodeissamme kiertää hälytysjärjestelmien myyjiä, jotka tuputtavat meille tapaamista ja keskustelua kiireellisesti. Saamme soittoja puhelinmyyjiltä, jotka hoputtavat meitä äkkiä tilaamaan tuotteen. Kun toteat haluavasi vertailla eri vaihtoehtoja, myyntitykit närkästyvät ja tuputtavat kiireen tunnetta entistä enemmän. Nämä viekkaat myyjät käyttävät psykologisin keinoin hyväksi kiireen tunnetta. Sillä kiire on tunne, josta ihminen haluaa päästä eroon. Kun opit hallitsemaan kiirettä ja huomaat myyjien psykologisen keinon, olet vahvoilla.

Kaikki menestyneet myyjät ovat rauhallisia ja kiireettömiä. He ovat läsnä ja heillä on karismaa. Annan kaikille myyntitykiksi haluaville neuvon: me emme tarvitse elämäämme lisää kiirettä. Me kaipaamme enemmän rauhaa ja läsnäoloa. Mielemme kaipaa lomaa. Jos sinä oikeasti haluat myydä meille jotain, lopeta kiireily. Kuuntele mitä meillä on sanottavana, puhu rauhallisesti ja kiireettömästi. Arvosta aikaamme ja opettele kuuntelemaan. Kokeile tätä keinoa seuraavan kerran, kun yrität myydä jotain. Saatat yllättyä lopputuloksista.

Usein kuulee myös puhuttavan, että Suomessa ei saa mitään kunnollista palvelua. Asiakaspalvelijat ovat kiireisen oloisia, eikä heillä tunnu olevan aikaa jutella ihmisille. Kiire tuntuu olevan sisäänrakennettu ominaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun menet lämpimään etelän maahan, huomaat että kiire häviää. Ihmisillä on enemmän aikaa ja halua palvella sinua eikä kenelläkään ole kiirettä.

Haastan kaikki asiakaspalvelijat ja yritykset luomaan asiakkaalle kiireetön ympäristö. Me emme kaipaa ostoskeskuksiin ja vaatekauppoihin pauhaavaa musiikkia. Miksi emme voisi perustaa baareja tai yökerhoja, jotka soittavat rauhallista Jazz-musiikkia kuten Stanley Kubrickin elokuvassa Eyes Wide Shut? Miksi musiikin täytyy pauhata niin kovalla luoden kiireellisen ja hektisen ympäristön. Tulisivatko ihmiset rauhallisemmassa ympäristössä paremmin toimeen keskenään? Uskon, että tulevaisuudessa pärjäävät sellaiset yritykset, jotka panostavat kiireettömyyteen ja rauhallisuuteen. Sitä meidän syvään juurtuneet metsästäjä-keräilijä aivomme ja autonominen hermostomme kaipaavat.

Panosta kiireettömyyteen.

Yhteiskuntamme on kehittynyt huomattavasti metsästäjä-keräilijän ajoista. Olemme selättäneet monet kulkutaudit rokotuksien ja lääketieteen kehityksen kautta. Sodat maailmalla ovat vähentyneet, ja olemme oppineet ratkaisemaan konflikteja rakentavammin kuin entisaikaan. Jos vertaamme 120 vuoden takaiseen Suomeen, elämme huomattavasti paremmassa ajassa: lapsikuolleisuus on vähentynyt, naiset ovat saaneet äänioikeuden, tupakointi on vähentynyt, ja meillä on ravintoa yllin kyllin. Vaikka olemme kehittyneet valtavasti 200 000 vuoden aikana, autonominen, tahdosta riippumaton hermostomme on yhä sama kuin metsästäjä-keräilijällä.

Pitäisikö meidän sitten palata ajassa taaksepäin metsästäjä-keräilijöiden aikaan? Ei tietenkään. Voimme kuitenkin oppia paljonkin metsästäjä-keräilijän mentaliteetista ja soveltaa sitä tähän päivään. Voit ajatella asiaa näin: kiire on puhdas illuusio. Pystyt hallitsemaan kiirettä priorisoimalla: pidä kiinni tärkeistä asioista. Jätä vähemmän tärkeät asiat pois, sillä ne ovat pitkässä juoksussa vain häiriötekijöitä. Tee omien arvojesi mukaista toimintaa.

On ilo huomata, että on olemassa myös yrityksiä, jotka pyrkivät ajattelemaan työntekijöiden ja asiakkaiden parasta. He asettavat realistisia tavoitteita, joihin sekä asiakkaat että työntekijät ovat tyytyväisiä. He pyrkivät vähentämään kiireen tunnetta. Tekemisen meininki on hyvä olla, mutta kiire ei saa olla vallitseva olotila. Olemme onneksi myös heränneet siihen, että luonnonläheinen ja kiireetön ympäristö on meille hyväksi. Osaavat yritykset ja kaupungit ottavat tämän huomioon työpisteen ja kaupunkien suunnittelussa. Miksi maailmantähdet lomailevat Suomen Lapissa? He haluavat päästä kiireettömään ympäristöön ja lähelle luontoa. Tästä kertovat myös tutkimukset:

” Tulos on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joissa on todettu, että lähipuistot ja muut paikalliset viheralueet lisäävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ihmisten fyysistä aktiivisuutta. Ne voivat myös edistää lapsen kognitiivista kehitystä. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat mielenterveyteen”

HS: Tutkimus: Viheralueiden vieressä kasvaneilla on aikuisena vähemmän mielenterveysongelmia

On myös olemassa ihmisiä, jotka kiireestä huolimatta panostavat toisten kohtaamisiin. Näillä kohtaamisilla on hyvinvointiimme yllättävän suuri merkitys:

”Osoitetaan, että emme ole toisillemme vain välinearvoja tehokkuuden ja kiireen rattaissa. Vaan ennen kaikkea ihmisiä ihmisille. ”
HS: Tällaisia ovat mikrokohtaamiset, joilla on hyvinvointiimme yllättävän suuri merkitys

Voit ajatella elämää elokuvana, joka on tallennettu vanhalle kunnon VHS-kasetille. Sinä olet VHS-nauhurin käyttäjä. Jos katsot koko elokuvan pikakelauksella, mitä sinulle jää siitä käteen? Sen sijaan, että pikakelaus-nappi on jäänyt meille jumiin, meidän on hyvä oppia laadukasta VHS-nauhurin käyttöä. Voimme kelata elokuvaa taaksepäin, kun haluamme muistella jotain mukavaa kohtausta. Voimme laittaa elokuvan tauolle, kun sitä tarvitsemme. Voimme käyttää hidastusta, kun tarvitsemme tarkkaa keskittymistä. Tulee myös hetkiä, jolloin pikakelausta tarvitaan. Tärkeintä kuitenkin, että elokuva pyörii sulavasti ja keskitymme sen katsomiseen rauhassa, ja ilman kiirettä. Tällöin pystymme kokemaan kaikki ne hetket ja tunteet, joita elokuva meissä herättää.

Kiire on tunnetila. Vaara, joka vaanii sinua metsässä. Kun ymmärrät tämän, teet kaikkesi sen eteen, että pääset siitä eroon, vähennät sen vaikutusta tai opit hallitsemaan sitä. Herätä sisäinen metsästäjä-keräilijäsi ja panosta kiireettömään mieleen ja ympäristöön.

Keinoja päästä kiireestä eroon

Älä aseta tiukkoja aikatauluja, mikäli ei tarvi.
Vähennä sosiaalisen median käyttöä. Käytä sosiaaliseen mediaan mieluummin tietokonetta kuin mobiililaitetta.
Kun teet jotain asiaa, keskitä siihen koko huomiosi, mikäli mahdollista.
Sulje ulkoiset häiriötekijät.
Kysy itseltäsi: onko minulla oikeasti näin kiire?
Suunnittele ja priorisoi asiat.
Keskity siihen, mikä sinulle oikeasti on tärkeää.
Lue kirjoja ja sanomalehtiä. Harkitse myös Kindleä tai muuta lukulaitetta.
Käytä muistiinpanojen tekemiseen kynää ja paperia.

Me pystymme vähentämään ja hallitsemaan kiirettä jos haluamme.

These things
That I’ve
Been told
Can rearrange
My world
My doubt
In time
But inside out
This is the working hour
We are paid by those who learn by our mistake
This day
And age
For all
And not for one

Suositeltavaa luettavaa

Dale Carnegie – How to Win Friends and Influence People
Dale Carnegie – How to Stop Worrying and Start Living
Anja Kulovesi – Kesytä kiire!
Pertti Puronen – Irti kiireestä
David Allen – Getting Things Done
Arto Pietikäinen – Joustava Mieli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiire

P.S. Inspiraationa artikkelin aloitukselle on käytetty mainiota Ron Perlmanin ”War. War Never Changes.” – puhetta Fallout – pelisarjasta. Perlmanin äänenkäyttö on mestarillista.
https://www.youtube.com/watch?v=C2Pt-LnQ2po

Mikä modernissa ihmisessä on pielessä?

”Maailman kiusana on se, että typerät ovat ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä.”
Bertrand Russell

Aloitetaan bloggaaminen raflaavalla ja mahtipontisella otsikolla. Tarkoituksena on kirjoittaa useamman artikkelin sarja siitä, millaisia ongelmia tämän päivän ihmisessä nimeltä Homo Sapiens on. Tämä postaus toimikoon siis teaserina tulevalle. Sain inspiraation tähän aiheeseen lukemalla vuonna 2018 viisi mainiota kirjaa:

Yuval Noah Harari – Homo Deus: Huomisen lyhyt historia (2015)
Aki Hintsa – Voittamisen anatomia (2015)
Dale Carnegie – Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (1937)
Erling Kagge – Silence: In the Age of Noise (2017)
Pete Egoscue – Pain Free: A Revolutionary Method for Stopping Chronic Pain (1998)

Homo Deus-kirjan mukaan elämme ainutlaatuista aikaa ihmiskunnan historiassa. Olemme päässeet eroon monista ihmistä vaivaavista taudeista rokotuksien ja lääketieteen kehityksen kautta. Ihminen menestyi maapallolla kaikista eliöistä parhaiten, sillä meillä oli yksi ylivertainen taito muihin lajeihin nähden: yhteistyön voima. Monet eläinlajit osaavat myös tehdä yhteistyötä, mutta ihmisellä tämä taito oli omaa luokkaansa. Ihmiset osaavat tehdä yhteistyötä joustavasti ja suuressa mittakaavassa. Harari maalailee kirjassaan myös kuvaa eräänlaisesta superihmisestä ja tekoälyn sekä dataismin tuomista mahdollisuuksista.

Kaikesta tästä menestyksestä huolimatta, modernissa ihmisessä on monia perusteellisia ongelmia. Voimme nykyään huonosti, vaikka esitämme pirteää. Olemme stressaantuneita ja meillä on joka paikkaan kiire. Emme osaa arvostaa hiljaisuutta ja rauhaa. Käytämme teknologiaa isäntänä, emmekä renkinä. Arvostamme individualismia, emme yhteisöllisyyttä. Elämme sosiaalisissa kuplissa. Tylsistymme nopeasti. Olemme menettäneet yhteyden luontoon. Emme osaa kuunnella ja ymmärtää toisia. Istumme paljon ja liikutamme kehoamme yksipuolisesti. Syömme huonosti ja suolistomme bakteerikanta on yksipuolinen. Asioita, joihin aion tulevissa artikkeleissa paneutua ovat:

Kiire.
Hiljaisuus.
Yhteisöllisyys.
Liike.
Suolisto.
Uni.

Katsomalla historiaa taaksepäin ja peilaamalla sitä nykyhetkeen, tulee mieleen ajatus: olemmeko unohtaneet asiat, joiden avulla menestyimme? Uskon kuitenkin, että palaamalla alkujuurillemme olemme askeleen lähempänä valaistumista.

I’m only human
Of flesh and blood I’m made
Human
Born to make mistakes

P.S. Ok myönnettäköön, biisin sanoma ei kerro ihmisyydestä tai ihmisenä olemisesta, mutta sopi tähän loppuun niin hyvin. 😉

Matka alkaa!

Kiitos sinulle, että saavuit tänne! Blogin perustaminen on ollut haaveeni jo pitkään, ja koen että kirjoittamalla pystyn ilmaisemaan itseäni ja kertomaan itselle tärkeistä asioista.

Aion keskittyä blogissani monipuolisiin itseäni kiinnostaviin aiheisiin, välillä vakavammin, välillä pilke silmäkulmassa.

Tervetuloa!